Katselin koiraa sitten "sillä silmällä", jokohan olisi aika nyppiä vanha karva pois? Matot ja sohva näyttää siltä, että hommaan oli ryhdyttävä.

Ennen karvanpoisto-operaatiota Russelineitimme näytti tältä

Ja parin tunnin urakan jälkeen tältä. Vielä pitää vähän siistiä sieltä täältä...

Joku ei tykkää yhtään, kun kuvataan

Muutapa ei sitten tarvittu, pian huomasin miehen auton katolla lumia poistamassa. Jos oikein arvaan, niin pian pihasta kuuluu dieselin talvikarhea käyntiääni .

Molemmat olemme yrittäneet hillitä menohaluja, mutta kun toinen pikkuisen raotti mahdollisuutta päästä tien päälle, niin sitten meitä ei pidättele enää mikään. Paitsi pikkuisen työnantaja ja koululaitos .

Hiihtoloma alkaa viikon päästä, eiköhän me silloin käännetä auton nokka kohti uusia seikkailuja...

Koira oikeastaan nauttii vanhojen karvojen nyppimisestä, ensimmäisen viiden minuutin ajan. Kipeää se ei tee, karvahan on jo käytännössä irti... Paikoillaan oleminen vain koettelee vilkkaan Russelin hermoja!

Aluksi koira yrittää kaikki mahdolliset kiemurtelukonstit, silmiin anovasti tuijotuksen, murahtelun ym temput, jotka mahdollisesti emäntään tehoaisivat. Mutta kun ei tehoa, homma on tehtävä. Tunnin nyppimisen jälkeen koira yleensä heittäytyy jalattomaksi tehdäkseen hommasta minulle mahdollisimman vaikean. Siinä vaiheessa emännän huumorin taju uhkaa loppua. Mutta onneksi koira painaa vain neljä kiloa, niin helppohan sitä on sylissä pyöritellä.

Operaation jälkeen emäntä on yleensä karvaisempi kuin koira . Ja Russeli vihdoinkin vapauden koittaessa juoksee ympäri taloa niin että kaikki matot ovat huoneiden nurkissa. Ja lapsistahan tämä on huisin hauskaa. Joskus tälläisinä hetkinä mietin, tuliko valittua koirarotu järin viisaasti. Lopputulos pohdinnalle on yleensä aina se sama: kyllä vaan. Mikään muu rotu ei uppoaisi meidän porukkaan tämän paremmin!

Halusin ruskeat tai siniset tai oikeastaan ihan minkä väriset vaan. Vaihtelu virkistää, ajattelin.

Kokeilin joskus 20 vuotta sitten piilareita ja ne ei toimineet ollenkaan, koko ajan silmiä kaihersi. Ajattelin, että kyllähän ne tässä välissä ovat kehittäneet parempia linsseja, sellaisia, jotka sopivat minullekin.

Varasin ajan optikolle ja sain kokeilupakkauksen kaikkein ohuimpia linssejä, näillä pitäisi onnistua.

Mutta eipä vaan onnistu. Silmät ovat koko ajan "märät" ja on sellainen tunne, kuin olisi roska silmässä. Voi ei. Ei taida nytkään hommasta tulla mitään .

Ehkäpä pidän vähän taukoa ja varaan sitten uuden ajan optikolle. Katsotaan sitten, onko asialle jotain tehtävissä...

Ai niin, ei tuo silmien väri ole ainut syy piilareille. On siihen ihan järkisyykin, lasit ovat tosi hankalat työssäni. Saan jatkuvasti olla korjauttamassa niitä, kun törmäilen milloin mihinkin laatikkoon tai telineeseen, minkä paikkaa joku on mennyt muuttamaan .

Lassi ja Leevi-sarjis sattui niin sopivasti tähän aiheeseen:

Tänään tyttö osti sitten itse väriaineen ja järjesti kylpyhuoneen värjäysessiota varten. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin ryhtyä työhön.

Tyydyimme neljään paksuun raitaan... siinäkin oli tekemistä...

Lopputulos näyttää melko hyvältä, vaikka itse sanonkin.

Tein itse pari iltaa sitten yoyoja ihan vain huvin vuoksi, kun teki jotain mieli näperrellä. Tyttö katseli vieressä ja eipä siinä kauan nokka tuhissut, kun meillä oli jo kaksi käsiparia yoyoja valmistamassa.

Näihin on ihana käyttää kaikki kankaanloput ja koristella napeilla, paljeteilla, helmillä... ideoida ja kokeilla voi ihan loputtomiin.

Sydämen malliset yoyot taitavat päätyä kavereille ystävänpäivälahjaksi. Herttaisia niistä tulikin ja onpahan lahja, mitä ei voi kaupasta ostaa.

Tyttöni opettelee käyttämään Wordia ja tulostin raksuttelee ahkerasti monenlaista tuotosta.

Äsken sain halauksien kera tälläisen tulosteen

ja sitten vielä tälläisen kortin

Kyllä näillä taas jaksaa!

Ostin Vaasan messuilta Sinooperin osastolta vaaleanpunaisen Tilda-rasian käsilaukkuun romperasiaksi. Minulla on aina käsilaukussa neuloja, sakset, puikkoja ja kaikkea muuta, mitä nainen tarvitsee. Useasti jotain laukusta etsiessäni olen työntänyt sormet saksien teriin tai saanut neulan kynnen alle . Tämä loppuu nyt, sillä aion pitää kaikki tälläiset tavarat ihanassa uudessa Tilda-rasiassani. Joopa joo... montakohan tälläistä rasiaa olen jo ostanut samaan tarkoitukseen...? Mutta jospa tällä kertaa homma onnistuisi!

Kaivoin kätköistäni myös ihanan vaaleanpuna-valkoruudullisen kankaan ja vaaleanpuna-pinkki-sävyistä tikkauslankaa. Niistä tekis mieli ommella jotain suloista. Ehkä jotain Tildaa. Täytyy vähän kypsytellä ajatusta.

Messut sujuivat hyvin ja Vaasalaiset ovat aivan ihania ihmisiä. Itse messut olivat melko pienet, mutta ihmisiä oli paljon liikkeellä ja tunnelma oli jotenkin ihan omanlaisensa.

Menomatkalle perjantaina sattui hurja lumimyräkkä ja 380km:n matka kesti kunnioitettavat kuusi tuntia! Ajattelin siinä kohti Vaasaa taiteillessani, että paluumatkalla ei voi ainakaan kurjempi keli olla... Joopa joo... Sunnuntaina kuuden jälkeen kääntäessäni Opelini nokan kohti Savon maata tie oli umpijäässä ja taivaalta satoi jäätävää tihkua. Yes. Välillä ihan oikeasti hirvitti, varsinkin, kun oli pakko ohittaa aura-autoja. Mikään ei ole tiellä pelottavampaa, kuin lähteä pimeässä ohittamaan aura-autoa loskaisella ja jäisellä tiellä. Viimein pääsimme pakuni kanssa ehjänä kotiin yhden jälkeen yöllä, molemmat varsin ryytyneinä.

Tämä päivä onkin sitten kulunut hieman sumeissa tunnelmissa. Välillä olen istahtanut ihmettelemään, miten ajatus voikin kulkea näin hitaasti, kuin se tänään on kulkenut! Noo, huomenna on päivä uus ja kunnon yöunet tekevät ihmeitä!

Tätä on selvitelty jos minkälaisen asiantuntijan kanssa, eikä ratkaisua ole löytynyt. Tuntuu, että kukaan ei edes usko tätä asiaa. Eihän nämä digiasiantuntijat ole meillä klo 21-23. Päivällä ja aamulla virka-aikaan TV näkyy normaalisti. Vieraatkin aina ällistyvät, kun toteavat asian sittenkin olevan totta!

Tämän vuoksi minulla on jäänyt pitkältä ajalta kaikki sarjat seuraamatta. Ei Teho-osastoa, Housea, Täydellisiä naisia... aarrrggh! Täytyy tunnustaa, että muutaman kerran on meinannut hermot kärähtää.

Ennen joulua mitta tuli sitten täyteen ja tilasin meille satelliittiTV:n, sen pitäisi näkyä myös illalla .

Palvelua tarjoava yritys lupasi laitteet ja asennuksen 10 päivän sisällä. Laitteet tuli viikko sitten, eli n. kuukausi tilauksen jälkeen. Asentajaa ei ole kuulunut...

Eilen sitten tuumasimme porukalla, että eiköhän tuo mies ja sähköasentajaksi opiskeleva poika yhden satelliittiantennin asenna.

Vintillä on nyt asennustyöt menossa.

Saapa nähdä, näkyykö meillä illalla TV pitkästä aikaa. Mitähän telkkarista tulee tänään yhdeksän aikaan?