Pikkuhiljaa rupeaa hermostuttamaan. Pieni paniikki meinaa nostaa päätään.
Keskiviikkoaamuna pitää olla seitsemältä valmiina KYS:n sydänosastolla.
Meinaavat käydä kurkkimassa sydäntäni sisäpuolelta.
Yritän ajatella asian postiivista puolta, sitä, että todennäköisesti sen jälkeen sydämeni lyö ihan normaalisti ja sen myötä jaksaisin paljon paremmin.
Pelko tekee nyt sydämeni lyönnit, jos mahdollista, vieläkin sekavammiksi ja nopeammiksi. Verenpaine on varmaan pilvissä, mutta sitä ei (onneksi) pysty kotilaitteilla mittaamaan, kun pulssi on tuollainen kuin se on...

Laitan tähän muistoksi yhden tämänhetkisistä sydänfilmeistäni. Peukut pystyyn, että se on torstaina parempi!