Messureissu Vaasaan on nyt onnellisesti takana.

Messut sujuivat hyvin ja Vaasalaiset ovat aivan ihania ihmisiä. Itse messut olivat melko pienet, mutta ihmisiä oli paljon liikkeellä ja tunnelma oli jotenkin ihan omanlaisensa.

Menomatkalle perjantaina sattui hurja lumimyräkkä ja 380km:n matka kesti kunnioitettavat kuusi tuntia! Ajattelin siinä kohti Vaasaa taiteillessani, että paluumatkalla ei voi ainakaan kurjempi keli olla... Joopa joo... Sunnuntaina kuuden jälkeen kääntäessäni Opelini nokan kohti Savon maata tie oli umpijäässä ja taivaalta satoi jäätävää tihkua. Yes. Välillä ihan oikeasti hirvitti, varsinkin, kun oli pakko ohittaa aura-autoja. Mikään ei ole tiellä pelottavampaa, kuin lähteä pimeässä ohittamaan aura-autoa loskaisella ja jäisellä tiellä. Viimein pääsimme pakuni kanssa ehjänä kotiin yhden jälkeen yöllä, molemmat varsin ryytyneinä.

Tämä päivä onkin sitten kulunut hieman sumeissa tunnelmissa. Välillä olen istahtanut ihmettelemään, miten ajatus voikin kulkea näin hitaasti, kuin se tänään on kulkenut! Noo, huomenna on päivä uus ja kunnon yöunet tekevät ihmeitä!